Juustoseura 60 vuotta
Helmikuu
Caseus 1962 nro 3
Jussi Lappi-Seppälä
HELPPOA
on juuston syöminen. Ei ruotoja, ei luita, ainoastaan ihanan herkullinen ja kieltä ilahduttava makupala. Sana ”syöminen” ei kuitenkaan ole hyvä. Me juuston ystävät puhumme mieluummin ”Hänen seurastaan nauttimisesta”. Kuten muistamme, olemme päättäneet käyttää juustosta sanaa ”hän”. Mutta ranskalaiset, jotka ovat tunnetusti päteviä näissä asioissa sanovat: ”N’est gourmand qui veut” eli vapaasti suomennettuna: ”herkuttelijana oleminen ei tunnetusti ole niin helppoa kuin luullaan”. Oikea herkuttelija ei tunnusta mitään ehdotonta sääntöä. Ja siinähän vaikeus juuri onkin – vaikeus ja viehätys. Herkuttelu on aina tunne ja tunnelmakysymys. Ken osaa ratkaista oikein tämän kahden tuntemattoman yhtälön, hän on todellinen herkuttelija ja kykenee luomaan onnellisia hetkiä elämän arkipäivään.
Esimerkiksi tuo tuttu kysymys: ”Mitä juuston kanssa juodaan?” Hyvät ystävät. Melkeinpä mitä vaan. Sen ratkaisee tunnelma. Juusto ja kylmä maito tai kirpeä jukurtti. Siinä yhdistelmä, joka maistuu mainiolta jonakin iltana tai seuraavana aamupäivänä. Kevyttyyppinen olut ja Cheddarjuusto eivät ole lainkaan hassumpia yhdessä. Joskus taas on juustopala hyvä kyytipoika kolmannelle snapsille ja vallan verraton on tanskalainen tapa päättää ateria juustolla ja akvaviitilla. Tätä en suosittele kuitenkaan yleiseen käyttöön. Konjakkia tai whiskyä en ole koskaan kokeillut palanpainikkeena, mutta saattaahan sattua, että jollakin tulee tuollaista terästystä vaativa tunne.
Selittämättä on kuitenkin selvää, että kaikkein paras ja mielenkiintoisin juustojuoma on viini. Eräs englantilainen herkkusuu – sellaisiakin on – on sanonut: ”Any wine goes excellently well cheese” ja ilman epäilyksiä asia on näin. Jopa siinä määrin, että tämän alan todellinen asiantuntija – siis ranskalainen – saattaa muotoilla ohjeen näin eleganttiin asuun: ”Le fromage fait chanter le vin”. Kaikki täysin kaavamainen ja liian yleistetty on vähemmän viisasta ja vähemmän nautittavaa. Sääntömme mukaan sopivat kaikki viinit nautittavaksi juuston kera. Se pitää todella paikkansa, mutta ehkäpä sittenkin olisi totuus sanottava hieman toisella tavalla.
Siis.
Jokaiselle juustolle löytyy sellainen viini, joka täydentää ja herkistää sen makua. Ja tietysti myös päinvastoin. Jokaiselle viinille on löydettävissä juuri sille sopiva juustoseuralainen. Monet vaihtelujen mahdollisuudet ovat käytettävissämme. Tarvitaan vain hyvää makua ja kohtalaisesti mielikuvitusta. Siinä perusvaatimukset herkuttelijan seikkailuretkelle.